Ruoveden taistelut olivat Suomen sisällissodan taisteluja, jotka käytiin helmi-maaliskuussa 1918 Ruoveden pitäjän Pekkalan, Jäminkipohja ja Pihlajalahden kylissä. punaisten tarkoituksena oli vallata Ruoveden kirkonkylä ja edetä valkoisten hallussa olleen pitäjän pohjoisosan kautta strategisesti tärkeälle Haapamäen risteysasemalle. Kaikki hyökkäykset onnistuttiin kuitenkin torjumaan ja Ruoveden rintamalinjat pysyivät paikoillaan aina maaliskuun puoliväliin saakka, jolloin valkoiset aloittivat oman suurhyökkäyksensä Tampereen valtaamiseksi. Tämän jälkeen punaiset jättivät Ruoveden 19. maaliskuuta mennessä ja vetäytyivat puolustamaan Tamperetta. Samalla paikkakunnalta pakeni sadoittain siviilejä, joiden joukossa oli punakaartilaisten perheenjäsenten lisäksi myös muuta maatyöväestöä. Kiivaimmat taistelut Ruovedellä käytiin kirkokylän kaakkoispuolella sijaitsevassa Väärinmajan kylässä, mutta ne lasketaan kuuluvaksi Vilppulan rintamaan, koska siellä punaiset yrittivät edetä itään kohti Vilppulaa ja Tampere–Haapamäki-rataa.

Sisällissodan käynnistyttyä 27. tammikuuta 1918, solmivat Ruoveden suojeluskunta ja punakaarti 31. tammikuuta niin sanotun ”puolueettomussopimuksen”, jossa ne sitoutuivat jäämään aseellisen selkkauksen ulkopuolelle. Sopimus kuitenkin kariutui jo parin päivän kuluttua, kun Etelä-Pohjanmaalta jääkäri Kustaa Kivimäen johdolla saapuneet Ylihärmän suojeluskuntalaiset ottivat haltuunsa pitäjän kirkonkylän. Toisaalta myös punaiset olivat samaan aikaan lähettäneet omia miehiään hakemaan aseita Tampereelta.[1]